LÄPIMURTO

Ohjelmistoon otettiin modernia ja vaativaa draamaa esim. Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää",           Rehfischin "Kuka itkee Juckenackia", Londonin "Susisieluja", klassikoita, esim. Shakespearen "Hamlet" ja "Othello", Strindbergin "Neiti Julie" ja kotimaisia uutuuksia, mutta myös - kassan täyttämiseksi - aina suosittuja musiikkinäytelmiä ja kevyitä farsseja.
Kunnianhimoinen tavoite saavutettiinkin 20-luvulla, teatteri sai kiitosta arvostelijoilta ja löysi oman yleisönsä, mutta kassa ei koskaan täyttynyt. Tuona "onnettomana huviveron aikana" yhden menestysoperetin tuotosta maksettu huvivero saattoi olla suurempi kuin valtionavustus kyseisenä vuonna.

20-luvulla teatterin taloudenhoitajina toimivat mm. Herman Kanon, K.A. Fenander, Jussi Nikander ja Sulo K. Leino, viimeksi mainittu aina syksyyn 1932.

Teatterin lavastajina toimivat Jussi Kari, Hans Brückner, Lasse Elo ja lyhyen aikaa Wäinö Aaltonen. Lavastukset  muuttuivat tyyppikulisseista ajan hengen mukaisen tyylitellyn ja entiseen verrattuna pelkistetyn realismin ja ekspressionismin suuntaan.

Vuoden 1919 jälkeen näyttämön asiakirjat - pöytäkirjat, tilikirjat, inventaarioluettelot ja tilastot esityksistä -  muodostavat täydellisempiä sarjoja kuin alkuajoilta  säilyneet hajanaiset dokumentit. Ohjaajan pääkirjoja, roolivihkoja, näyttämösuunnitelmia, näyttelijöiden välikirjoja, sopimuksia näytelmien esitysoikeuksista, kirjeenvaihtoa on säilynyt. Aika ja vaihtelevat olosuhteet - pöly, valo, kosteus, paperin happamuus... - ovat jättäneet jälkensä aineistoon. Valokuvia on enimmäkseen vuosilta 1929-1932 ja ne ovat peräisin eri lähteistä, enimmäkseen henkilöiltä, jotka ovat ostaneet niitä käydessään aikoinaan teatterissa.