"HEI VAAN, ME ELÄMME"

20-luku oli ollut Koiton Näyttämön  kulta-aikaa, joka huipentui vuosikymmenen lopun ekspressionistisissa näytelmissä.  Hagar Olssonin "S.O.S." - Hugo Hytösen ohjaamana ja Wäinö Aaltosen lavastamana -  ja Ernst Tollerin "Hei vaan, me elämme" olivat taiteellisia voittoja. Kesäteatterin  vuoden 1929 "Nuoruuden kevät" oli suuri yleisömenestys. Näyttämön talous ei kuitenkaan koskaan ollut vakaalla pohjalla. Vuosikymmenen vaihde päättyi kriisiin.

Syksyllä 1929 aloitettu näyttämön korjaus tuli kalliiksi ja vakinaisen tilan puutteessa jouduttiin vuokraamaan tiloja muualta. Lehtikirjoittelussa Koittoa syytettiin "kommunismin pesäksi" ja teatterikin sai siitä osansa.

Lehtikirjoittelua vastaan puolustauduttiin julkilausumin, talouden korjaamiseksi yritettiin hakea ylimääräisiä avustuksia valtiolta ja kaupungilta ja ottaa ohjelmistoon yleisön rakastamia musiikkinäytelmiä. Johtokunnan jäsenet takasivat omalla omaisuudellaan pankkilainoja näyttämön pelastamiseksi. Uutta eurooppalaista ohjelmistoa etsimään mennyt johtaja Aku Käyhkö lähetteli epätoivoisia rahanpyyntösähkeitä Berliinistä ja Pariisista rahattoman näyttämön taloudenhoitajalle.

Jean Gilbert: Yö Kairossa 1930.
Kuva Ortho.