VIIMEISET VUODET

Taloudellisissa vaikeuksissa taistelevaa teatteria varten luotiin uusi organisaatio vuonna 1931: näyttämö erosi Raittiusyhdistys Koitosta ja perustettiin Koiton Näyttämön kannatusyhdistys. 

Viimeisten itsenäisten vuosien johtajia olivat Aku Käyhkö ja Eino Jurkka. Ohjelmisto oli ehkä laadittu keveämmällä kädellä, mutta perusresepti oli ikiaikainen: tasapainottelua viihteen, vakavien uutuuksien ja klassikkojen välillä.

Aku Käyhkö vietti 25-vuotistaiteilijajuhlaansa Ibsenin "Rakentaja Solnessina".
Hans Müllerin "Liekki" ja Karl Maria von Finkelnburgin tositapahtumiin pohjautuva vankilakritiikki "Armahdus" olivat uutuuksia.  Operetti "Mustia ruusuja" ja laulunäytelmä "Rakkauden arpajaiset" olivat yleisön suosikkeja.

Eino Jurkan ohjaajalaatua Pirkko Koski luonnehtii kansanomaiseksi ekspressionismiksi. Kevään kotimainen uutuus Väinö Syvänteen "Katkeamaton kaari" sai ensi-iltansa pian Haarlan "Hanuumanin tyttären jälkeen. Tolstoin "Elävä ruumis" ja O'Neillin "Neekeri" olivat Jurkan kauden taiteellisia voittoja."Kullattu savikukko" ja   "Bajadeeri" ovat esimerkkejä viihteestä.

Koiton Näyttämö ja Kansan Näyttämö yhdistyivät Helsingin Kansanteatteriksi vuonna 1933. Ei pidä unohtaa, että Helsingin kaupunginteatteri kantaa Koiton Näyttämön geenejä - Helsingin Kansanteatteri ja Helsingin Työväenteatteri solmivat yhteistyösopimuksen vuonna 1948 ja yhdistyivät sittemmin vuonna 1965 Helsingin Kaupunginteatteriksi.
  

Karl Maria von Finkelnburg:
Armahdus 1931. Kuva Ortho.